Kesti ikuisuuden kirjautua sisään tähän blogiin. Mutta sainpa sen tehtyä ja pääsen vihdoin toteuttamaan mun uuden vuoden lupausta pitää yhteyttä mun rakkaisiin.
Ikävä on suuri kaikkia mun rakkaita suomalaisia. Silti en osaa pitää yhteyttä. Koittakaa ymmärtää mun tekemättömyyttä.
Mistä aloittaa. Täällä on tapahtunut vaikka mitä.
Aloitan tylsästä aiheesta.
Tänään on tasan vuosi siitä kun aloitin työt Ted Bakerissa. Olen jo etsimässä uutta työpaikkaa. Mun työkaverit on ihan parhaita. Ichibanin jälkeen, en ole tuntenut näin kovaa kiintymystä työkavereihin. Mutta itse työ on mulle liian yksitoikkoista, liian helppoa, eikä palkka riitä. Vaikka mulla on hyvät mahdollisuudet edetä "key holder:iksi", ei palkka tule nousemaan. Eikä suurempia haasteita odotettavissa. Pikkuhiljaa kattelen uusia työpaikkoja.
Töistä puheenollen, eilisen suuret uutiset. Yuichi irtisanotaan kuun lopussa. Vuosi 2015 ei ala mitenkään loisteliaasti. Yuichin nykyinen firma on pieni, ja niillä menee huonosti. Yuichi on uusimpia, niin syy ei ole kenenkään. Huono tuuri vaan. Toivotaan, että Yuichi tällä kertaa löytää työpaikan, missä voi pysyä eikä pelätä työpaikan menettämistä. Ja missä hyvä palkka :)
En ole esitellyt mun pikku poikia!! (Vaikka olette nähneet jo kuvia instagramissa)
Antakaa mun esitellä teille tulevat lakelandinterrieri herrasmiehet: Milo ja Terry.
Milo ja Terry on kolmenpoikueen veljekset, jotka syntyivät syyskuun 11. päivä (helppo muistaa 9/11), eli tällä hetkellä 4 kk vanhoja. Oli suunnitelmissa ottaa vain yksi pentu, mutta Yuichin ajatuksesta kaikki muuttui. Ei sitä vain pystynyt erottamaan veljeksiä kun näki ne kasvattajan luona leikkimässä yhdessä niin huolettomasti. Kolmas veli sai onneksi heti kodin sen jälkeen kun olimme vieneet Milon ja Terryn.
Kaikki varoittivat ottamasta kaksi pentua, mutta yllättävän helppoa on ollut! verrattuna vain yhteen pentuun. Rauhoittuvat vain toisen seurasta :) Ei kouluttaminen mitenkään helppoa ole ollut. Wilma oli pentu kun olin 8v, Yuichilla ei ole ikinä ollut lemmikkiä. Niin aloittelijoita me molemmat ollaan. Mutta oon jo perheen pää :D Wilma opetti mulle paljon koiran käsittelystä. Kunpa Yuichi olisi saanut tavata Wilman.
Suunnitelmissa on ottaa koirat mukaan Suomeen elokuussa Toffen häihin ;)
Vuosi 2014 on ollut täynnä kaikkea. 2013 oli kiireinen häiden ja Japanin muuton kanssa. 2014 oli sekava. Aloitin työt Ted Bakerissa, Siiri tuli käymään (kiitos!), käytiin Okinawalla, matkustelin Yuichin kanssa ympäri Japania, Veronica tuli käymään, mun vanhemmat tuli käymään. Veronica oli ekaa kertaa heinäkuussa Japanissa. Harmittaa, etten pystynyt ottamaan vapaata :( mutta hän tuli niin yllättäen. Onneksi Veronica osaa liikkua omillaan. Riideltiin paljon, mutta olen onnellinen että hän tuli käymään. Veronica ja minä ollaan niin erilaisia. Mikä ei ole huono asia. Mutta kommunikointi ongelmia meillä on paljon. Veronica on mun mielestä niin hidas, eikä osaa lukea rivien välistä ollenkaan. Toivoisin hänen myös sanovan enemmän kiitos ja anteeks. Mutta taas, Veronica on fiksu, pohtelias, tarkka, ystävällinen, rauhallinen. Niin paljon hyviä puolia, joita toivoisin että minulla myös olisi.
Mun vanhemmat tulivat kahdestaan lokakuussa. JAL koneessa oli ilmastointivikoja, niin heidän koneensa lähti yli päivän myöhässä, mikä harmitti, mutta saatiin Yuichin kans laatuaikaa hotellissa kahdestaan sen sijaan. Yuichin äiti oli suunnitellut kaiken mun vanhemmille. Oli hieno viikko. Yövyttiin hienoissa hotelleissa, käytiin japanilaisissa viinitarhoissa, kylvettiin kuumissa lähteissä... rentouduttiin. Oli hienoa, että mun vanhemmat ja Yuichi (ja Yuichin vanhemmat) pääsivät tutustumaan paremmin toisiinsa. Mitä vanhemmaksi kasvan, sitä enemmän arvostan mun vanhempia. Rakastan heitä yli kaiken. En tiedä mitä tekisin ilman heitä. Ja vielä mun uudet japski vanhemmat. Olen niin onnekas, etten voi sanoilla kuvailla.
Eräs syyskuun ilta, olin juomassa yömyöhään työkaverin kanssa. Tulin kotiin vikalla junalla (00:25). Kävelymatkalla kotiin, mies rupesi seuraamaan minua. Hän tuli viereeni ja ehdotti, että menisimme baariin. Ensin yritin ignoorata koko miehen, mutta tyhmä minä en vaan osaa. Vastasin, että olen Suomesta ja että menen kotiin. Mainitsin, että olen naimisissa. Toivoin, että se saisi miehen luopumaan isku yrityksistään. Mutta ei. Mies tarttui käsivarrestani. Pelästyin. Ekaa kertaa tuntematon mies tarttuu minuun. En pystynyt sanomaan kuin "lopeta", mies jatkoi sanomaan "olet kaunis" ja tarttui mun rinnasta. Ihmetyin kuinka heikko olin. En pystynyt huutamaan, en rimpuilemaan itseäni irti (vaikka kävin salilla! haha). Lopulta mies sai tungettua kätensä mun pikkareiden alle ja luulin, että mut raiskataan.
Yuichi tulee mua aina vastaan, mutta oli jo niin myöhä, niin Yuichi oli jo nukkumassa. Onneksi, onneksi, miehen ote heikkeni ja lopetti oma-aloitteisesti. Sain otettua mun vesipullon laukustani ja kaadoin loput vedet miehen pään päälle murrr. Mies kääntyi pois ja käveli takaspäin laukkuaan kohti. Nainen käveli kännykkää katsellen meitä kohti. Hän ei nähnyt tilannetta. Mä juoksin kotiin.
Tää tarina on syyskuult. Käytiin seuraavana päivänä poliisilla, ja ens kuussa oikeudenkäynti. Only in Japan. Japanissa syylliset ei pysy piilossa kauaa. Tääl on kameroit joka puolel. Mutta valitettavasti ei pimeällä kujalla missä tää oikeasti tapahtu. Mut mies on myöntänyt puhuneensa mulle, eli oikea mies on syytettynä. Nyt toivotaan että oikeus pääsee valtaan. Ei ollu tarkoitus mennä oikeudenkäyntiin asti, mutta japanilaiset poliisit on niin ihanii ja halus niin saada syyllisen kii.
Ekaa kertaa oikeudenkäyntiin, jännittää! Ja toivottavasti vika kerta.
Muutettiin ihanaan kaksioon huhtikuussa, alue oli täydellinen, aloitin salil käymisen ja ihmiset siel oli ihanii! (paitsi tatuoinnin suhteen pööh). 7 min kävelymatka juna-asemalle (NICE), upouusi asunto, iso olkkari, hieno keittiö, counter kitchen, hieno kylpylä lähellä. Mun vanhemmatki sano älkää muuttako tästä asunnosta. Ainoa huono puoli asunnossa oli et oli paljon ikkunoita (mikä ois yleensä hyvä asia mutta), mikä sai fiiliksen et ihmiset näki asunnon sisälle. Tykkään kävellä alusvaatteissa, mutta tässä kämpässä ei pystynyt rentoutumaan jos ei tarkistanut et kaikki verhot on kii.
Noh, tämän yhden tyhmän illan jälkeen, poliisin tutkimuksien edetessä kävi ilmi, että syyllinen asuu meidän ... naapurissa. Poliisi suositteli meidän muuttoa. Vaikka syyllinen muuttaisi, hän voisi löytää meidät. En usko, että hän olisi ruvennut stalkkeriksi, mutta riskejä ei kannata ottaa. Marraskuussa vaihdettiin junalinjaa, ja muutettiin uuteen asuntoon. Onneksi meil on hyvä asunnonvälittäjä joka osaa aina meitä auttaa :) Taas upouusi asunto, mis saa olla 2 koiraa (edellises vaan yks), viides korkein kerros. Ja tääl mä saan kulkee alusvaatteis! haha ruokakauppa, elokuvavuokraamo, eläinlääkäri ihan vieressä! mut tää on pienempi ku edellinen asunto, keittiö on suunniteltu yhdelle, asemalle kävelyä 15min. Mutta löydettiin uus asunto. Ei voi valittaa. Tää on jo ihan koti. Viihdytään. :) Ja nyt Yuichin vanhemmat asuu ihan lähellä!
Jouluaatto vietettiin kahdestaan Yuichin kans. Ostettiin ikeasta kinkku, ja laitoin bataattikanelilaatikkoa :) joulupäivänä pidettiin kavereiden kaa juhlat. Luulin et kukaan ei tulis, mut yhtäkkii tääl oli 12 henk meidän yhteen luettuna. Tilaa ei olis riittänyt enemmälle! mun viinilasit riitti just! oli kivaa.
Uus vuos olin töis niin Yuichi päätti jäädä tänne mun ja koirien kaa. Yleensä hän menee kotiseuduilleen etelään viettämään uuden vuoden sukulaisten kaa, mut voitteko kuvitella, Ted Baker on auki vuoden jokaisen päivänä!! :( sain onneksi 30-31.12 vapaaks.
Avioliittoelämä menee hyvin :) ei oo helppoa, riidellään enemmän ja enemmän, mutta koko ajan meidän liitto myös vahvenee. Koirat on kyl niin vauvoja niin ei oikeita vauvoja kyllä pitkään aikaan vielä hankita XD
Laitan kuvia myöhemmin :) seuratkaa mun instagramia!
Ei tullut mitenkään onnellista tekstiä, mutta hyvin täällä voidaan :) Varmasti unohtu jotain mitä halusin teille kertoa mutta ens kerralla sitten.
Kirjoitellaan,
Puss puss love you !!!
Guam 8/2014
Guam
Kinugawa 2/2014
Siirin synttärit 2/2014
Pennut syntyneet 9/2014
Okinawa 2/2014
Siiri & Wataru 2/2014
Ensimmäinen muutto Miyamaedairaan 4/2014 
Yuichin synttärit 4/2014
Hotelli yöpyminen tyttöjen kesken 5/2014
Japani vs Cote d'Ivoire 6/2014
Veronica Japanissa 7/2014
kuohuvalla skoolataan kotiinpaluu 8/2014
Mommo & Moffa 8/2014
Jälleennäkeminen lauttasaaressa 8/2014
Lauttasaari 
Huvimajassa rakkaiden kanssa 8/2014
.png)
